Nyt kun tila oli mielestäni riittävän tyhjä, oli aika tutkia lähtökohta, ja aloittaa suunnittelutyö. Mennään ylhäältä alaspäin.

Katto oli kautta linjan varsin hyvässä kunnossa. Eteiskäytävän katossa oli epätasaisuuksia, mutta rajallisen budjetin vuoksi päätin, etten ala tasoittamaan niitä. En myöskään nähnyt tarvetta maalata kattoa. Aikomukseni oli vain vaihtaa valaisimet.

Alla olevan gallerian ykköskuvassa näkyvät eteiskäytävän ja “naulakkotilan” kattovalaisimet, joiden kupu oli vuosien varrella juuttunut kiinni, mutta vasara ratkaisi tilanteen. Pienet katon epätasaisuudet näkyvät alla olevan gallerian kakkoskuvassa. Kolmoskuvassa on lähikuva vanhasta kattovalaisimesta, kun kupu oli hajotettu pois. Valaisin oli Asea Skandian(!) valmistama, ja mitä todennäköisimmin alkuperäinen, eli vuodelta 1971, jolloin talo valmistui. Uskoakseni samoja valoja käytettiin aikanaan myös talon rappukäytävässä. Valaisin oli kiinnitetty kattorasian ruuvinreikiin. Tästä näki, että tila oli hyvin varhaisessa vaiheessa maalattu tilassa aiemmin olleen vakuutusyrityksen toimesta, koska valaisimen ruuvinaukkojen läpi näkee keltaisen värin, joka on aitoa 70-lukua. Sekä eteiskäytävän että naulakkotilan kattovalaisimien tausta oli keltainen, mutta kunhan varmisti, että uudet valot ovat aiempia isommat, se ei aiheuttaisi ongelmia.

Seinien maalaus oli välttämätöntä jo siksikin, että halusin poistaa vanhat hyllyt, jotka jättäisivät ruuvinreikiä. Väliovet olivat huonokuntoiset ja sen verran turvonneet, ettei niitä saanut enää kunnolla kiinni. Lisäksi ne olivat minusta täysin turhat ja veivät muutenkin pienessä tilassa runsaasti tilaa. Päätin poistaa niistä kaksi kokonaan. Aikomukseni oli jättää väliovi ainoastaan työhuoneen ja eteiskäytävän väliin, ja asentaa siihen taiteovi. Tämä oviaukko oli muita leveämpi, joten se olisi ollut käyttökelpoinen taiteovenkin kera. Myöhemmässä vaiheessa päätin, ettei tilassa tarvitse ulko-oven lisäksi olla muita ovia kuin WC-tilan ovi, mutta jos muutan mieleni käytön myötä, taiteovi on mahdollista asentaa myöhemminkin.

Työhuoneen vastakkaisella seinällä oli pieni keittiötila (kuvan oikealla puolella näkyy pieni naulakkotila, josta mainitsin ylempänä).

Keittiökaapit olivat todennäköisesti alkuperäiset, ja vaikka tilaa oli tuskin koskaan käytetty muuhun kuin kahvinkeittoon, aika oli tehnyt tehtävänsä, ja oli aika uusia kaapit. Tiesin, etten tarvitse mitään erityistä keittiötä, eli jätin esimerkiksi lieden suosiolla pois, vaikka sähkövaraus sille olisi ollutkin. Otin kuitenkin huomioon mahdollisuuden, että toimistossa tulee joskus vietettyä pitkiäkin aikoja, ehkä öitäkin, joten halusin jonkinlaisen keittiötilan, johon saa pienen jääkaapin ja mikroaaltouunin, sekä sen verran laskutilaa, että kahvinkeitin mahtuu paikalle.

Nyt oli jäljellä vielä lattia. Lattioissa oli muovimatto, joka oli kautta linjan ehjä, mutta paikoin hyvin likaantunut ja kulunut. Lattia oli kuitenkin tasainen, joten päätin, että sen päälle voi asentaa laminaattilattian. Kahden lattiamateriaalin asentaminen päällekäin on tunteita herättävä aihe. Itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia muovimaton päälle asennetun laminaattilattian kanssa, kunhan pohjamatto on ehjä. En kuitenkaan suosittelisi esimerkiksi kahden muovimaton asentamista päällekäin, ellei noudata erityistä huolellisuutta. Jos pohjamattoon tai sen alle on päässyt kosteutta, edessä on ongelmia. Tavallinen muovimatto on lisäksi kohtalaisen pehmeä. Jos niitä asentaa kaksi päällekäin, lattiaan jää helposti painaumajälkiä. Jos kuitenkin päätyy kahden muovimaton ratkaisuun, päällimmäistä ei kannata asentaa “kelluvana”, vaan suosiolla liimata se. Tavallisen imurin teho riittää nimittäin nostamaan päällimmäistä muovimattoa.

Alustava suunnitelma alkoi hahmottua. Katot jätettäisiin ennalleen, paitsi valaisimet vaihdettaisiin. Seinähyllyt poistettaisiin, väliovet poistettaisiin, niiden jättämät jäljet paikattaisiin, ja seinät maalattaisiin. Lattiaan asennettaisiin laminaatti muovimaton päälle ja siihen kynnykset sopiviin kohtiin.

Seuraavaksi piti päättää WC-tilan kohtalo.